kattoa, helteitä ja karhu

Täällä asuntovaunussa on edelleen majailtu pääasiassa. Ne muutamat yöt mitä ollaan kotona oltu, niin en ole jaksanut iltasin alkaa tätä blogia päivittämään. Nyt kirjoittelen taas gsm-verkon kautta, joten tuskin viitsin alkaa kuvia siirtämään, vaikka paljon kertovia kuvia olisikin. Vaikka voisi kai sitä jotain kokeilla, jos tuon Tuukan nukahtaminen kestää kauan. Lapset olivat tänään hoidossa, joten Tuukka on nukkunut päikkärit.

Maanantaina nosteltiin kattotuolit. Nosturi oli ollut tontin vieressä jo viikonlopun yli. Tuukka ihastui nosturiin ja kiipesi viikonlopun aikana monesti sen päälle steppailemaan (ja sotkemaan kätensä aivan mustiksi). Maanantaiaamuna lapsia kyllä harmitti lähteä hoitoon, kun olisi ollut niin kiva katsella nosturin touhuja. Olimme sopineet maanantain hoitopäiväksi juuri siksi, ettei lapsia tarvitsisi vahtia silmä kovana koko päivää, ettei pääsisi tapahtumaan vahinkoja nosturin kanssa. Talon sisälle nostettiin valmiiksi pari nippua sisälle tulevia gyproceja ja muutamaa tiiliseinää varten olevat tiilet. Talon kattotuolit aseteltiin samantien kohdalleen, mutta autotallin kattotuolit nostettiin vain kahtena nippuna rungon päälle odottamaan.

Tiistaina alkoi kovat helteet. Kattohommat on varmasti tosi kivoja näillä helteillä, mutta onpahan ainakin kuivaa... Yläkerta on meillä siis pienempi kuin alakerta ja koska alkerran kattotuolit on piirretty aivan kiinni yläkerran päätyseiniin, piti yläkerran seiniä villoittaa ja levyttää ennen kattotuolien lopullista kiinnitystä. Villat täytyy laittaa ennen tuulensuojalevyjä, koska muuten villat jäävät "kaarelle" eikä villa ole reunoilta lähelläkään levyn pintaa, jolloin tietysti eristävyys kärsii. Tällä tavalla tosin villat ovat vaarassa kastua, kun päällä ei ole vielä katetta. Em. hommassa vierähti paljon Ollin ajasta tiistain ja keskiviikon osalta. Onneksi Pasi kävi auttelemassa. He asettelivat autotallin kattotuolit kohdilleen ja väsäsivät aitaa. Koirat ovat alkaneet "villiintyä" ja menevät aina tielle haukkumaan ohikulkijoille, jollei me huomata ottaa koiria ajoissa kontrolliin. Siksi pitäisi saada pian takapihalle aitaus valmiiksi.

Keskiviikkona herätessämme alkoi tihkuttaa vettä, joka muuttui ihan vesisateeksi. Onneksi sadetta kesti alle puoli tuntia, jonka jälkeen jatkui helle, joten hivenen kostuneet villat kuivuvat varmasti aivan täysin. Keskiviikkona asennusporukka sai toisen päädyn (alakerran) vesikatteen asennetuksi. Torstai oli järkyttävän kuuma ja toisen päädyn vesikate pääsi vasta alkuun. Kokonaan katetusta päädystä olemme nyt villoittaneet ja levyttäneet yhden seinän (myös ikkunan kohdan levyllä, jotta on säältä suojassa). Olli tekee autotallin kattoa paraikaan (sarikoita tai jotain muuta sellaista). Kohta, kun ei kehtaa enää ampua naulapyssyllä saatetan levyttää vielä hieman seinää.

Lähin naapuri, kultsu Pepin isäntä (hirvimies) kävi kertomassa, että hän oli nähnyt aamulla viiden aikaan heiltä meille päin noin sadan metrin päässä karhun kulkemassa. (Meiltä siis muutama sata metriä.) Olivat käyneet jonkin petoasiantuntijan kanssa myös seuraamassa jälkiä. Jäljistä päätelleen karhu oli säikyttänyt myös hirven lähistöltä makuulta liikenteeseen. Pitää muistaa pitää kovaa meteliä lenkkeillessä! Ja ehkä se aita olisi kiva myös pitämään pihalle kuulumattomat otukset ulkopuolella, eikä vain koirat sisäpuolella...

PS. Eikä ne kaupat olleetkaan helatorstaina auki vaan aiemmin lukemani uutinen poikkeusluvasta koskikin vasta helluntaita.

Pikkuhommia aurinkoisena viikonloppuna

Viikonlopun oli tosi mukava sää ja aitatolppien pystytys aloitettiin lauantaina. Ostettiin myös kaasugrilli tontilla tapahtuvia ruokailuja helpottamaan ja tuomaan vähän vaihtelua einesten lämmitykselle. Elina oli Veikan ja Väinön kanssa käymässä tontilla. Juuri kun Elina sai kasattua grillin valmiiksi alkoi Tuukka oksentamaan kaaressa. Parakissa riitti siivottavaa... Onneksi Tuukka ei ollut syönyt juuri mitään koko päivänä, joten siivoaminen oli siedettävää. Kaikki mitä Tuukka illan aikana söi tai joi tuli ulos, joten pidettiin parempana, että mä lähdin Tuukan kanssa kotiin yöksi ja Olli jäi Mimosan kanssa vaunuun. Tuukkaa harmitti, mutta kotona oli vaihtopetivaatteet tarpeen.

Sunnuntai oli tosi aurinkoinen ja lämmin. Tuukka voi jo normaalisti, olisikohan ollut auringonpistos. Saatiin juntattua päivän aikana noin 40 aitapaalua (tontin takalaita). Olisi tarkoitus aidata rakennusajaksi vain osa takapihasta, jotta koirat eivät vaeltele ympäriinsä ja käy räksyttämässä ohikulkijoille, jollei huomata ottaa koiria ajoissa haltuun. Lopullinen aita tulee etupihan puolellekin. Luultavasti etupiha lauta-aitaa, mutta muu ihan 120 cm verkkoaitaa. Tulee näinkin ihan kiitettävästi hintaa aidalle. Järjesteltiin vain hieman talopaketin pinoja, mutta pressutettiin herkimpiä uudelleen. Leikkimökkikin alkaa olla runkoa vaille siirrettynä meidän tontille Himasilta, jossa se on ollut säilytyksessä vuoden päivät. Saunan pata on kätevä, joten saatiin tehtyä iltapesut tontilla lapsille, jonka jälkeen pääsivät molemmat vaunuun nukkumaan. Me päästiin sitten vielä jatkamaan hommia ja itsekin iltapesun jälkeen suoraan nukkumaan ilman väsyneenä autolla ajoa. Johonkin sekin päivä mennä hujahti ja mun ihonväri muuttui taas punaiseksi. Onneksi lasten iho kestävää huomattavasti äidin ihoa paremmin aurinkoa. Tuukan hattu oli tänäänkin jatkuvasti häviksissä, vaikka puhuttiinkin ja Tuukka kertoi itse myös Mimosalle, että hattu pitää olla tai voi tulla taas oksennus.

Maanantaina oli ihan mukavaa ja leppoisaa heräillä vaunussa. Olli meni pyörällä töihin, että "herää tähän päivään". Me mentiin autolla peräkärryn kanssa perässä kaupunkiin. Puukeskuksella oli viimeisiä päiviä muuttomyynti (-50%), joten Olli kävi ostamassa mm. terassitarvikkeita. Harmi vaan, ettei terassilautoja ollut enää. Tontille saapui myös maalämpökaivon poraaja. Kaivo osui hyvin lähelle talon ja autotallin välistä lämpöelementtiä, muttei vissiin kuitenkaan ihan osunut. Kaivosta oli kuulemma tulvinut älyttömästi vettä jossain välissä (50 m3/h eli vähän vajaa kuutio minuutissa). Täyttyipähän taas lähiojat... Tälle päivälle oli päässyt 100 m syvyyteen. Pitäisi päästä 200 m, jotta riittäisi, mutta saa nähdä pääseekö. Sitten pitää kustantaa kaksi kaivoa, jollei pääse riittävään syvyyteen. Kiva, kiva ...lisämenoja...

Kamera ei ole taaskaan mun saatavissa, joten kuvat odotuttavat edelleen.